Surullistakin surullisempi päivä...
Mun ihana pieni pupuseni loukkasi jalkansa ja tänään töiden jälkeen lähdin eläinlääkärille, kuvittelin kaikkea muuta kuin mitä lääkäri sitten sanoi... Käpälä oli mennyt polvesta poikki ja kuulemma sitä ei saataisi enään millään kuntoon, koska oli niin pahasti nivelen sisältä. Luopuminen on raskainta mitä tiedän ja Creta oli todella rakas! Reilu vuosi sitten jouduttiin sen sisko viemään piikille, koska oli niin sairas! Olin aamuvuoron töissä ja lupasin mennä sijaispulan vuoksi myös yöksi, nyt sitten pitäisi nukkua, mutta mitä siitäkin tulee kun itken vaan...
Ikävä on kova... vielä hetki sitten Creta juoksi iloisena aitauksessa ja heitteli takapuolta... <3
Voi Creta-rukka, kyllä vaan noihin pienempiinkin eläimiin kiintyy kovasti. Meilläkin täällä kovin itkettiin kun Jimin ankka kuoli talvella ja myös kun poikasista yksi katosi :(
VastaaPoistaKoitahan jaksaa töissä!
Haleja <3
Paljon voimia surun keskelle .niin se on eläimiin kiintyy kovin ja suru on suuri jos joutuu menettämään, on kuin perheenjäsenen menettäisi. Haleja :)
VastaaPoistaTulin lukijaksi blogiisi ja seurailen jatkossakin :) Teillä on oikein kaunista :)